LYHYESTI. Lukuaika: noin 1 min
Laboratorio löysi BPA:ta kaikista yhdestätoista tuotteesta, vaikka EU on päättänyt poistaa aineen käytöstä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa. Myös korvaavaa ainetta BPF:ää löytyi yhdeksästä tuotteesta. Elohopean, kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet olivat kaikissa tuotteissa EU:n raja-arvojen alapuolella.

Myös kalastuksen kestävyydessä on suuria eroja. MSC-merkittyjä säilykkeitä on enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta vain Callipo saa vihreän valon WWF:n kalaoppaassa. Useat tuotteet saavat keltaisen valon. ICA:n, ICA Basicin ja Abban pakkauksissa ei ole riittävän selkeitä tietoja pyyntimenetelmästä, jotta kuluttaja voisi helposti arvioida kalastuksen kestävyyttä. WWF antaa näille tuotteille siksi varovaisuusperiaatteen mukaisesti punaisen valon. Abban verkkosivuilta voi kuitenkin selvittää, mitä pyyntimenetelmiä eri alueilla käytetään.

Kun purkit avataan, erot käyvät vielä selvemmiksi. Osa sisältää suuria, kiinteitä ja herkullisen näköisiä tonnikalapaloja, kun taas toisten sisältö on huomattavasti hienojakoisempaa ja muistuttaa kalamureketta. Callipo on testin selvä voittaja. Se saa korkeimmat arvosanat ulkonäöstä ja tuoksusta, sisältää vähän raskasmetalleja ja on ainoa tuote, joka saa WWF:ltä vihreän valon. Buffé ja Xtra sijoittuvat testin häntäpäähän ennen kaikkea heikompien aistinvaraisten arviointitulosten vuoksi.
[PDF]
LUE LISÄÄ. Lukuaika: noin 5 min
Tonnikalasäilyke on edullinen ja proteiinipitoinen elintarvike, joka säilyy pitkään ruokakaapissa.

Näennäisesti samanlaisten purkkien välillä on kuitenkin suuria eroja – niin tonnikalalajin, kalastuksen kestävyyden kuin sisällön laadunkin suhteen.
Raskasmetallipitoisuudet alle raja-arvojen – mutta BPA:ta löytyy edelleen
Suomalaisen Measurlabsin järjestämissä kemiallisissa analyyseissä tutkittiin muun muassa elohopean, kadmiumin ja lyijyn pitoisuuksia. Yksikään tuote ei ylittänyt näille metalleille asetettuja EU:n enimmäispitoisuuksia.

Eniten elohopeaa sisälsi Rio Mare, 0,206 mg/kg. Se vastaa hieman yli 21:tä prosenttia tonnikalalle asetetusta raja-arvosta ja on seitsemän kertaa enemmän kuin vähiten elohopeaa sisältäneessä ICA Filebitar -tuotteessa.

Kadmiumia oli eniten Xtrassa, 0,060 mg/kg, mikä vastaa 60:tä prosenttia raja-arvosta. Vähiten kadmiumia oli Callipossa. Lyijypitoisuus oli korkein Eldoradossa, mutta myös siinä pitoisuus jäi selvästi sallitun raja-arvon alapuolelle.
BPA:ta kaikissa yhdessätoista purkissa
Yksi tuloksista on tuttu Testfaktan vuoden 2016 testistä. Tuolloin bisfenoli A:ta eli BPA:ta löytyi kaikista testatuista tuotteista.

Edellisen testin jälkeen sääntelyä on kuitenkin tiukennettu huomattavasti. EU on päättänyt kieltää BPA:n käytön elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa, muun muassa säilykepurkkien sisäpinnoitteissa. Kielto tulee voimaan kalasäilykkeiden osalta tammikuussa 2028.

Laboratoriotulokset osoittavat silti, että BPA:ta löytyi kaikista analysoiduista näytteistä. Korkein pitoisuus oli Callipossa, ja seuraavaksi korkein Eldoradossa. Kaikki pitoisuudet jäivät kuitenkin aiemman 0,05 mg/kg:n enimmäisrajan alapuolelle.

Analyysi ei osoita, mistä BPA on peräisin. Aine on voinut siirtyä ruokaan purkin sisäpinnoitteesta tai muista materiaaleista, joiden kanssa elintarvike on ollut kosketuksissa valmistuksen ja käsittelyn aikana.

Löydökset eivät sinänsä tarkoita, että tuotteet rikkoisivat voimassa olevia sääntöjä. Kymmenen vuotta Testfaktan edellisen testin jälkeen tulokset osoittavat kuitenkin, että BPA:ta esiintyy edelleen tonnikalasäilykkeissä tulevasta kiellosta huolimatta.
Myös korvaavaa ainetta BPF:ää löytyy
Laboratorio tutki myös bisfenolien F, S ja AF esiintymistä. BPF:ää havaittiin yhdeksässä yhdestätoista tuotteesta. Ainoastaan Coop ja Xtra eivät sisältäneet BPF:ää.

– BPF:ää ei ole koskaan hyväksytty tarkoitukselliseen käyttöön elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien muovikerroksissa. Analyysin perusteella ei kuitenkaan voida varmasti päätellä, mistä tonnikalassa havaittu BPF on peräisin. Kyse voi olla aineen siirtymisestä pakkauksesta tai muista kontaktimateriaaleista, mutta myös muut altistumisreitit ovat mahdollisia, sanoo Pasi Tuomikoski Measurlabsilta.
Purkin MSC-merkintä ei aina kerro koko totuutta
Kun Testfakta tutki tonnikalasäilykkeitä vuonna 2016, vain yksi kahdeksasta tuotteesta sai vihreän valon WWF:ltä. Abba oli tuolloin ainoa MSC-merkitty tuote, ja Callipo sai punaisen valon muun muassa heikentyneen kalakannan ja kalastuksen alueen ekosysteemille aiheuttamien haittojen vuoksi.

Kymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut jonkin verran. MSC-merkittyjä tuotteita on enemmän, mutta edelleen vain yksi saa WWF:ltä vihreän valon. Tällä kertaa se on aiemmin punaisen valon saanut Callipo.

Tuotetietojen mukaan purkki sisältää keltaevätonnikalaa, joka on pyydetty vavalla ja siimalla tietyllä läntisen Tyynenmeren alueella. Juuri tämä lajin, pyyntimenetelmän ja pyyntialueen yhdistelmä on WWF:n kalaoppaan vihreän valon perusteena.

– Tonnikalan kalastus on muuttunut paljon kymmenen vuoden takaisen testin jälkeen. Myös toimintatapamme ovat kehittyneet, ja kiinnitämme yhä enemmän huomiota jäljitettävyyteen ja kestävyyteen sekä kalastusalueiden valintaan ja kalan hankintaan, sanoo Callipon vientijohtaja Giacomo Cinelli.
Kestävyyteen vaikuttavat monet tekijät
Kymmenen tuotemerkkiä sisältää boniittia eli skipjack-tonnikalaa, kun taas Callipo käyttää keltaevätonnikalaa. Pelkkä tieto purkissa olevasta lajista ei kuitenkaan riitä arvioimaan kalastuksen kestävyyttä WWF:n kalaoppaan avulla.

WWF:n Inger Melander selittää, että arvioinnissa otetaan huomioon myös se, missä ja millä menetelmällä kala on pyydetty. Sama laji voi saada vihreän, keltaisen tai punaisen valon pyyntitavasta ja -alueesta riippuen.

– Arviointi perustuu muun muassa kalakannan tilaan, kalastuksen vaikutuksiin ekosysteemiin sekä siihen, kuinka hyvin kalastusta hallinnoidaan ja valvotaan. Esimerkiksi boniitin ja keltaevätonnikalan kurenuottakalastus (suurilla verkoilla) saa laajoilla alueilla Tyyntämerta keltaisen valon, kun taas siima- ja vapakalastus useilla samoilla alueilla voi saada vihreän valon.

Callipon keltaevätonnikala, joka on pyydetty vavalla ja siimalla Tyynenmeren keski- ja länsiosissa, saa WWF:ltä vihreän valon. Nixe, Rio Mare, Garant, Eldorado, Coop, Buffé ja Xtra saavat kaikki keltaisen valon, mikä tarkoittaa WWF:n mukaan suositusta syödä tuotetta enintään 3–4 kertaa vuodessa.

ICA:n, ICA Basicin ja Abban kohdalla tilanne on ongelmallisempi. Pyyntimenetelmää ei ilmoiteta selkeästi pakkauksessa. Ilman tietoa pyyntialueesta ja pyyntimenetelmästä kalastuksen kestävyyttä ei voida arvioida.

WWF:n Inger Melanderin mukaan näiden kolmen tuotteen kohdalla tiedon löytäminen edellyttää perusteellista perehtymistä MSC:n verkkosivuihin, useita klikkauksia sekä ennakkotietoa siitä, mitä pitäisi etsiä – eikä tietoa välttämättä löydy silloinkaan.

Kalaoppaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti nämä tuotteet saavat siksi punaisen valon.

– WWF arvioi, että kurenuottakalastus on näissä tapauksissa todennäköisin pyyntimenetelmä, mutta sitä ei ole voitu vahvistaa varmasti. Tämä osoittaa myös MSC-merkinnän rajoituksen: sertifioinnista ei käy ilmi, mikä pyyntialueen ja pyyntimenetelmän yhdistelmä koskee juuri kyseistä purkkia. Ilman tietoja pyyntimenetelmästä ja pyyntialueesta kuluttaja ei voi itse käyttää WWF:n kalaopasta tuotteen tarkistamiseen tai sitä koskevan suosituksen löytämiseen.

Abban verkkosivuilta voi kuitenkin selvittää, mitä pyyntimenetelmiä eri alueilla käytetään.
Kauniita fileepaloja – vai tonnikalamössöä?
Tonnikalan pitää tietenkin myös näyttää houkuttelevalta. Tässäkin suhteessa tuotteiden välillä on eroja.

Callipo saa korkeimman arvosanan suurista ja kiinteistä paloistaan, kauniista väristään sekä raikkaasta ja ruokahalua herättävästä tuoksustaan.

Myös Rio Mare, Nixe ja ICA saavat hyvät arviot ulkonäöstään. Niissä on kauniita paloja ja tasainen väri, kun taas useiden edullisempien tuotteiden sisältö on hienojakoisempaa ja muistuttaa kalamureketta.

Bufféssa on tunkkainen ja voimakas kalan haju sekä harmaa, murekemainen ulkonäkö. Myös Xtra ja Coop saavat heikommat ulkonäköarvosanat ruskehtavan värin sekä pienten tai murentuneiden palojen vuoksi.

Useimmat tuotteet sisälsivät ilmoitettua enemmän tonnikalaa. ICA Basicin ja Rio Maren paino jäi sen sijaan ilmoitetun määrän alapuolelle – Rio Marella noin kuusi prosenttia. Koska kustakin tuotteesta punnittiin vain yksi purkki, ei kuitenkaan voida sanoa, onko poikkeama järjestelmällinen.

Kokonaisuutena Callipo on testin selvä voittaja. Se saa erinomaiset arvosanat ulkonäöstä ja tuoksusta, sisältää vähän raskasmetalleja ja on ainoa tuote, joka saa WWF:n arvioinnissa vihreän valon.

Buffé ja Xtra jäävät testin häntäpäähän ennen kaikkea heikompien aistinvaraisten arviointitulosten vuoksi. Xtrassa oli lisäksi testin korkein kadmiumpitoisuus.