Kuluttajille myytävät mullat ovat kasvava tuoteryhmä markkinoilla. Yhä useammat huomaavat viljelyn hyödyn ja nautinnon, olipa kyse ikkunalaudalla kasvavasta pistokkaasta tai suuresta keittiöpuutarhasta. Useimmat kotiviljelijät suosivat säkeissä myytäviä viljelymultia. Niitä on helppo kuljettaa ja säilyttää. Niiden ostaja myös tietää, mitä saa. Vai tietääkö? Markkinoilla on runsaasti tuotemerkkejä, laatuja ja multalajeja eri tarkoituksiin. Ostaja on helposti ymmällään, vaikka ei olisi ensimmäistä kertaa liikkeellä.
Jotta yleiskuva tarkentuu, päätä ensin, aloitatko viljelyn siemenistä, pistokkaista vai pikkutaimista. Pieni siementaimi ja pistokas tarvitsevat ilmaa, ja vanhetessaan taimi tarvitsee yhä enemmän vettä ja ennen kaikkea ravinteita. Kun tiedät, mitä aiot viljellä, voit pyytää taimiopasta tai puutarhamyymälän henkilökuntaa suosittelemaan sopivaa multaa kyseiseen tarkoitukseen. Voit myös selvittää, millaista pH-arvoa, ravintosisältöä ja rakennetta kasvisi tarvitsee: nämä ovat tiivistettynä mullan tärkeimmät ominaisuudet, ja ne on ilmoitettava pakkauksessa. Mullan pH-arvo eli happamuus vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää ravinteita (pH 5,8 on paras useimmille kasvilajeille, mutta useimmiten pH katsotaan sopivaksi, kun se on välillä 5,0–7,0). Kasvien on tärkeää saada kaikkia ravintoaineita, mutta erityisen tärkeitä ovat typpi ja fosfori. Rakenne on tärkeä, sillä se määrittää, miten paljon vettä ja ilmaa kasvilla voi olla saatavilla. Mullan käsittelyn on oltava helppoa, eikä se saa painaa liikaa. Ihanteellinen rakenne sisältääkin hieman kiinteää materiaalia ja paljon erikokoisia huokosia. Siksi viljelymullat valmistetaan suureksi osaksi orgaanisesta materiaalista, kuten turve-, kookos- ja puukuiduista tai kompostista. Ajan mittaan rakenne hajoaa mikro-organismien vaikutuksesta. Näin mullasta tulee tiiviimpää, jolloin se ei enää pysty johtamaan happea kasvin juurille eikä juurihengitys toimi. Viljelymultaa onkin syytä ajatella tuoretuotteena. Tilan säästämiseksi multaseokset puristetaan tiiviiksi ja myydään kovina suljettuina pakkauksina. Mullan todellinen rakenne, väri ja haju selviävät vasta, kun pussi avataan ja sisältö möyhennetään. Multa voi olla kosteaa, tiivistä tai kuivaa, ja se voi sisältää enemmän tai vähemmän karkeita kaarnan- tai puunkappaleita, jotka voivat olla hyväksi rakenteelle. Yleisiä lisäaineita ovat hiekka, pienet lecarakeet, savirakeet ja pitkävaikutteiset ravinnejyväset. Nuuskamaiseksi hienonnettu multa, joka sisältää vain pieniä hiukkasia, ei sen sijaan ole hyvä ratkaisu, kertoo Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) Alnarpin toimipisteen testipäällikkö Helena Karlén. Tällainen multa nimittäin pakkautuu kasaan helpommin ja se kastuu helposti liikaa, ja ilmaa ja vettä säilövien huokosten tasapaino vääristyy. Onko syytä huomioida tai välttää jotakin erityistä, kun viljelymultaa ostaa säkissä? -- Multa ei saa missään tapauksessa olla märkää. Sen on oltava mieluummin kuivaa, sillä vettä voidaan aina lisätä. Märkä multa on vähähappista, ja tällaista multaa on syytä haistaa. Hajoamistuotteet ovat enemmän tai vähemmän pahanhajuisia, ja niiden haju muistuttaa mätää kananmunaa tai hapansilakkaa. Tätä hajua ei pidä sekoittaa eläinperäisiin lannoitteisiin, jotka nekin haisevat mutta eri tavalla, toteaa Helena Karlén, joka toimii SLU:ssa myös tutkijana.