- Käytännössä siis ohjeen mukaan ruotsalaisia rapuja ei kannata syödä enempää kuin kourallinen lautaselle. Se on pohdiskelua vaativa tulos, sanoo Eurofins-laboratorion projektipäällikkö Torbjörn Synnerdahl.
Juuri nyt on rapukausi ja monet ruotsalaiset herkuttelevat rakastetuilla äyriäisillä. Uutistoimisto Testfakta on tilannut Lidköpingissä sijaitsevan Eurofinsin analysoimaan ns. PFAS-kemikaaleja kahdeksassa ruotsalaisissa myymälöissä myytävissä pakaste- ja tuoreravuissa.
PFAS liittyy lasten immuunijärjestelmän heikkenemiseen, maksavaurioihin ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Myös tunnetuimpien PFAS-aineiden – PFOS:n ja PFOA:n – epäillään olevan syöpää aiheuttavia.
Testitulokset osoittavat, että ruotsalaisilla rapuilla on huomattavasti kohonneet PFAS-arvot. Ruotsalaisten järvien Ullmossa on korkein pitoisuus, 14 062 nanogrammaa (ng) kilogrammaa kohti. Tätä voidaan verrata Fiskerietin turkkiravulle 106 ng/kg ja Ullmon egyptinravun alhaisimpaan hintaluokkaan 20 ng/kg.
Testfakta on laskenut, kuinka monta rapua 70 kiloa painava ihminen voi syödä viikossa saavuttamatta EFSA:n ohjearvoa. Ruotsalaiselle rapulle se tulee olemaan 22-34 grammaa rapulihaa, mikä vastaa 3-6 rapua. Vastaavat tuontiravut vaihtelevat 64:stä 1 973 rapuun.
- Kaikkien PFAS:ien valmistukseen ja käyttöön vaaditaan kielto EU- ja maailmanlaajuisesti, sanoo ympäristökemian emeritusprofessori Åke Bergman. Rapujen osalta mielestäni kannattaa rajoittaa sellaisten rapujen syöntiä, joiden PFAS-tasot ovat korkeat, ja samalla kysyä, mitä tiedät muista ostamiesi rapujen ympäristösaasteista, hän sanoo.
– Jos tiedot pitävät paikkansa, se viittaa siihen, että Ruotsin ympäristö on saastuneempaa kuin muut luonnonrapuympäristöt, Åke Bergman sanoo.
Tausta PFAS
PFAS (poly- ja perfluorinated alkyyliaineet) on yhteisnimitys kemikaaleille, joita esiintyy kaikkialla ympäristössämme, esimerkiksi paistinpannuissa, kengissä, sadeasuissa, sammutusvaahdossa ja kosmetiikassa. Kaikkiaan erilaisia PFAS-aineita on noin 5000, mutta vain murto-osa niistä on testattu terveysnäkökulmasta.
PFAS:a kutsutaan joskus ikuisiksi kemikaaleiksi, koska ne eivät hajoa luonnossa ja ne varastoituvat eläinten ja ihmisten kehoon.
Viime vuosina tutkimukset, jotka osoittavat PFAS:n saastuttamaa juomavettä useissa paikoissa Ruotsissa, ovat saaneet paljon huomiota. Moniin muihin alueisiin verrattuna Ruotsissa saamme suuren osan juomavedestämme järvistä, puroista ja kaivoista. Suuria määriä PFAS:a on mitattu myös lentokenttien läheisyydessä sijaitsevista vesistöistä ja kalakannoista, joissa harjoituksissa on käytetty PFAS-kemikaaleja sisältävää sammutusvaahtoa.
Juomaveden ruotsalainen PFAS-raja-arvo on 100 nanogrammaa (ng) litrassa, mutta Ruotsin elintarvikeviraston nykyisen ehdotuksen mukaan raja-arvo olisi laskettava huomattavasti 4 ng:aan/litra. Vertailun vuoksi Tanska on hiljattain ottanut käyttöön raja-arvon 2 ng/litra
PFAS:n tutkimus on vielä lapsenkengissä, mitä tulee pitkäaikaisvaikutuksiin, mutta yhä useammat tutkimukset viittaavat lisääntyneeseen kielteisten terveysvaikutusten, kuten lasten immuunijärjestelmän heikkenemisen, maksavaurioiden ja hormonaalisten häiriöiden riskiin. Tunnetuimpien PFAS-aineiden – PFOS:n ja PFOA:n – epäillään olevan myös syöpää aiheuttavia ja haitallisia lisääntymiselle.
Äskettäin esiteltiin EU:n tukeman The European Human Biomonitoring Initiativen tutkimus, jossa mitattiin PFAS-tasoja teini-ikäisten veressä yhdeksässä EU-maassa. Tutkimus osoitti, että ruotsalaiset teini-ikäiset olivat huipulla ja kaikissa maissa – Espanjaa lukuun ottamatta – nykyiset suuntaviivat ylitettiin. Tutkimuksen mukaan korkean PFAS-tason ja kananmunien, kalan, eläimenosien ja paikallisesti tuotettujen elintarvikkeiden runsaan saannin välillä näyttää olevan yhteys.
Testissä käytetyt ohjearvot on kehittänyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA.